keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Ekaluokkalaisten satuelokuva

Saimme tänään vihdoin valmiiksi jo keskellä syyslukukautta aloitetun ykkösten satuelokuvan. Elokuva on terminä ehkä vähän kyseenalainen, koska varsinaista liikkuvaa kuvaa ei ole. Mutta koska lopputulos on kuitenkin tehty Windowsin elokuvatyökalulla, ei nimitys ole mielestäni väärä.

Homma on edennyt niin, että jossain vaiheessa syksyä ekaluokkalaiset tulivat tvt-tunnilleni. Meillä siis on koululla yhdessä luokassa 11 pöytäkonetta ja muissa vain yksi, se opettajan pöydällä oleva. Joten vaikka ihanne olisi se, että tietotekniikkaa hyödynnettäisiin koko ajan, on pakon sanelemaa kuitenkin se, että eri luokat käyvät tietyillä tunneilla tietokoneiden ääressä.

No, tällä syksyisellä tunnilla laitoin dokumenttikameralla näkyviin tulosteen, jossa oli arpakuution silmälukuja ja sadun hahmoja. Päätimme valita neljä hahmoa ja noppaa heitettiin. Tarinan päähenkilöiksi valikoituivat prinsessa, prinssi, karhu ja muistaakseni kaksipäinen hirviö. Joitain keksittiin sitten matkan varrella lisää.

Tarinaa lähdettiin keksimään siltä istumalta. Oppilaat viittasivat, ehdottivat jatkoa ja yhdessä neuvotellen tarina syntyi. Minä kirjoitin sitä ylös niin, että teksti näkyi valkokankaalla. Ei tosin kovin moni vielä siinä vaiheessa osannut sitä lukea sujuvasti. 

Tarinaa muokattiin sitten niin, että sen sai jaettua luokan oppilasmäärän mukaisiin osiin. Näin jokaiselle saatiin yksi osa tarinaa kuvitettavaksi. 

Jokainen piirsi sitten Paint-ohjelmalla hiirtä käyttäen kuvan. Oppilaat olivat harjoitelleet kyseisen ohjelman käyttöä jo aeimmin, joten tulokset olivat nopeasti hienoja. Koneita ei riitä kaikille, mutta sopu antaa sijaa ja laitteiden ääressä vuoroteltiin. Tallensin kuvat luokan verkkokansioon niin, että kyseinen osa tarinaa oli kuvan nimenä. Olen aiemmin todennut tämän tyyppisissä jutuissa, että puutteellisesti nimetyt kuvat tai äänitiedostot tuovat myöhemmin ongelmia.

Kaikki tämä tapahtui jo ennen joulua. Ennätimme myös äänittää sadun niin, että jokainen luki omaan kuvaansa liittyvän kohdan. Osa selvisi siitä niin, että minä luin sen hänelle ja oppilas toisti sen muutaman kerran ennen äänitystä. Jotkut osasivat toki lukea jo itsekin. Hoidin äänittämisen silloin iPadilla, jota käytän sujuvasti, mutta en ole kuitenkaan mikään asiantuntija sovellusten suhteen. Latasin Recording Pro -nimisen sovelluksen tätä varten. Äänitys onnistui hyvin. Ja sitten lähdimme lomalle.

Kevätlukukauden alettua päätin editoida elokuvan. Toin kuvat oikeassa järjestyksessä elokuvatyökaluun ja lisäsin alku- ja lopputekstit. 

Sen jälkeen mietin, miten saisin äänitiedostot iPadistä läppäriin. Joku varmasti ähkii nyt turhautuneena, kun kerron, että kokeilin ensin niin, että tallensin mp3-tiedostot iPadin kuviin. No, ne muuttuivat mp4:siksi, eli videotiedostoiksi. Siirsin ne piuhalla läppäriin. Sitten siirsin ne järjestyksessä elokuvatyökalun uuteen projektiin, tallensin sen elokuvaksi ja latasin YouTubeen. Sitten käytin "Lataa YouTube" -sivua ja latasin videon mp3:sena. Aikamoinen härdelli siis!

Tuloksena olivat äänitiedostot yhtenä pötkönä. Toin sen siihen projektiin, jossa kuvat jo olivat ja aloin kuunnella, missä kohtaa pitää jakaa ääniraita. Ne olivat äänitteessä ihan liian lähellä toisiaan. Tämä ei kuitenkaan onnistunut kunnolla, vaan viimeisten sanojen viimeiset äänet olivat jatkuvasti seuraavan pätkän alussa. 

Seuraavana päivänä avasin taas iPadin ja lähetin alkuperäiset mp3-tiedostot itselleni sähköpostiin. Nyt ne olivat erillisinä. Mutta eipä onnistunut vieläkään. Jostain käsittämättömästä syystä elokuvatyökalun projektiin tuotujen mp3-klippien viimeiset äänet jäivät aina pois. Resurssinhallinnasta avattuna ne kuuluivat kokonaan, elokuvatyökalussa loppu jäi aina pois, tyyliin "Autiomaassa oli kuuma p...". Annoin periksi ja menin nukkumaan.

Tänään koulussa kerroin sitten oppilaille, että tarina äänitetätään uudelleen. Näin se olisi pitänyt tehdä alunperinkin! Olin edellisenä päivänä lisännyt niiden kuvien "alle" hempeän sadunomaisen kappaleen, jonka löysin Jamendosta. Sen tallensin sitten jo elokuvaksi. Avasin sitten uuden projektin ja toin tuon äsken tallennetun elokuvan sinne.  Tein näin sen vuoksi, että elokuvatyökaluun voi lisätä vain yhden ääniraidan. Näin ollen se musiikki oli jo valmiina. Mutta itse asiassa tämä oli tarpeeton toimenpide, sillä lisäsimme tarinan elokuvatyökalun "Tallenna selostus" -toiminnolla. Se voi olla projektissa toisen ääniraidan, esimerkiksi musiikin lisäksi.  

Muut oppilaat tekivät koneilla matikantehtäviä kivojen pelien parissa ja tulivat yksi kerrallaan luokseni äänitykseen. Emme käyttäneet erillistä mikrofonia, vaan kehoitin puhumaan kuuluvalla äänellä kohti kannettavan tietokoneen yläreunan reikää. Hyvin onnistui! Siirryin elokuvassa aina valmiiksi oikeaan kohtaan, jolloin lopuksi ei enää tarvinnut editoida. 

Projekti tallentui elokuvaksi nopeasti, liikkuvaa kuvaa kun ei ole. Latasin sen välitunnilla koulun YouTube-tilille ja valmista oli! 

Tässä se nyt on!


maanantai 12. tammikuuta 2015

Oma peli ja muutakin matikkaa

Ekaluokkalaisilla oli kevätlukukauden ensimmäinen tvt-tunti heti ensimmäisen koulupäivän ensimmäisellä tunnilla. Päätimme säästää lomakuulumisista juttelun seuraavan päivän musiikkitunnille ja aloitimmekin heti työskentelyn.
 
Olin kirjoittanut liitutaululle (jota käytän enää todella harvoin) luvut 0-20. Oppilaiden tultua luokkaan kerroin heille, että teemme ihan oman pelin. Käytin siihen jo monta kertaa aiemmin kokeilua Classtools.net -sivuston pelientekokonetta.  Siihen pitää keksiä kysymyksiä. Helpointa on miettiä matematiikan tehtäviä. Yhtä vastausta kohden voi kuitenkin olla vain yksi kysymys, eli ei esimerkiksi 3+1 ja 2+2. Tämän vuoksi taululla oli ne vastaukset, jotka sitten ruksattiin yli sitä mukaa, kun joku keksi siihen laskun.
 
Minä istuin työpöytäni ääressä ja kirjoitin laskuja sovellukseen. Oppilaat näkivät tämän valkokankaalta. Laskut tulevat pelikoneeseen muodossa 5+3*8, eli "on yhtäsuuri kuin" -merkin tilalle tulee tuo *. Samalla tekniikalla tehtäisiin muutkin kysymykset, eli esimerkiksi kissa*a cat.
 
Kun kysymykset eli tässä tapauksessa laskut oli keksitty ja kirjoitettu, loin pelin ja kopioin sen jälkeen sen linkin. Ihan kaikki eivät laskua keksineet, mutta 13 on ihan riittävä määrä tähän.
 
Toin linkin koulumme Peda.net -sivulle ja neuvoin sitten oppilaille, miten sinne pääseekään. Koulun linkki on kaikilla koneilla lehtipuu-ikonin alla, joten lukutaidottomatkin löytävät sen aina helposti.
 
Tästä pääsette te muutkin kurkkaamaan ykkösten matikkapeliä, jos haluatte!

 
Samoilla kysymyksillä tai laskuilla voi pelata monia erilaisia pelejä.  Tässä on menossa muistipeli.
 


Tässä taas on sellainen versio, jossa voi ensin "kääntää" laskun näkyviin, miettiä sitten sen vastaus ja tarkistaa se sitten toisesta kortista.


Tämä on joitain oppilaita kovasti motivoiva räiskintäpeli, jossa oikeaa vastausta ammutaan tykillä.


Tässä on se erilaisten pelien valikko. Pelit ovat englanninkielellä, mutta se ei ykkösiä hidasta yhtään. He kokeilevat ja oppivat pian, mitä kohtaa pitää klikata.

 
Tässä on vielä yksi peliversio. Siinä pelihahmon pitää hypätä oikeaa vastausta päin.




Olin varautunut tekemään muita juttuja lopputunnista, mutta ykköset viihtyivät omien peliensä parissa koko oppitunnin.